MIHAI EMINESCU VIIMEINEN ROMANTIKKO                  Romanialaiset sanovat, että Mihai Eminescu (1850 - 1889), Romanian kansallisrunoilija, oli viimeinen suuri eurooppalainen romantikko.  Mihail Eminovici syntyi kauriin merkeissä 15.1.1850 Botosanissa, Pohjois - Moldoviassa Gheorghe ja Ralucan Eminovicin 7. lapsena. Eminovicit eivät olleet köyhiä, jolleivat järin varakkaitakaan. Äiti, Raluca, oli omaa sukuaan Jurascu, joka oli aateloitu Moldavian hallitsijan Tapani Suuren aikana. Jurascut olivat ylpeitä sukujuuristaan ja piirre periytyi myös tulevalle runoilijalle. Ankara ja kiivas luonteinen isä, Gheorghe Eminovici sai käydä muutamia vuosia koulua, oli teräväpäinen ja sai jo nuorena kanslistin töitä selkeän ja kauniin käsialansa vuoksi.

Eminescu ja Aleksis Kiven elämänkaaret ovat samankaltaisia. Kiven runo "Mi’ ikävyys, mi’ hämäryys" muistuttaa tunnelmaltaan Eminescu runoa "En toivo enempää". Molempien kirjailijoiden elämäntyö jäi lyhyeksi; köyhyys, yksinäisyys ja rakkauden kaipuu sekä kiusasivat että inspiroivat miesten luomiskausia.

Vaikka Eminescu ei suorittanutkaan mitään tutkintoa - ei edes ylioppilastutkintoa - häntä pidetiin jo omana aikanaan nerona. Eminescu voidaan luonnehtia aidoksi intellektuelliksi; hänellä oli loistava muisti, nopea käsityskyky ja hyvä kielitaito. Hän osasi romanian ohella saksaa, sanskriittia (hän käänsi sanskriitista ja  suunnitteli sanskriitin kieliopinkirjoittamista romanian kielelle!), kreikkaa, latinaa, ranskaa, italiaa, espanjaa, albaniaa, venäjää, ruteenia, bulgariaa, turkkia... Opiskeluvuosinaan Wienissä 1869 - 72 ja Berliinissä 1872 - 74 hän kuunteli mm. filosofian, fysiikan, okkultismin, egyptologian, vertailevan kielitieteen, roomalaisen oikeuden, anatomian ja taloustieteen luentoja. Hän luki alkukielellä Schilleriä, Goethea, Lenauta, Heinea. Hän tutustui syvällisesti mm. Platonin, Kantin ja Schopenhaerin filosofian oppeihin samoin kuin idänuskontoihin. Nuori Eminescu sulkeutui usein viikkokausiksi huoneeseensa itseopiskelun pariin.

Ulkoisesti Eminescua kuvattiin opiskeluvuosinaan kauniiksi kuin nuori jumala; sittemmin heikentynyt terveys vanhensi häntä ennen aikojaan. Eminescusta sanottiin, että hän näytti siltä kuin runoilijan kuuluu näyttää: korkea, kirkas otsa, pitkät, taaksekamatut hiukset, aistillinen suu ja lämmin katse. Naiset ihastuivat helposti nuoreen runoilijaan eikä runoilijallakaan ollut mitään sitä vastaan. Ensirakkautensa Mihai koki 16-vuotiaana myöskin Ipotestissa asuvan Cassandran kanssa, joka kuoli vain 19-vuotiaana. Kuuluisimmat rakkausrunonsa Eminescu kirjoitti Iasin kautenaan v. 1874-76. Monet niistä kuuluisimmalle muusaleen, Veronica Miclelle. Eminescun rakkaus olikin sensuellia, eroottista, mutta myös haaveellista. Nainen oli ihanne, haavekuva, rakastajatar - ei koskaan vaimo. Kun rakkaus kuoli, jäivät jäljelle haave ja kaipuu, jotka ruokkivat runoilijan luomisvimmaa samalla tavoin kuin todellinen, ihannoitu nainen, esim. valikoiman runoisa "Kun sua kaipaan" ja "Jos". Lähes parikymmentä Eminescun rakkausrunoa on sävelletty liedeiksi ja ns. romanssilauluiksi.

Elatonsa Eminescu hankki pääasiassa sanomalehtimiehenä, kirjastonhoitajana, koulutarkastajana. Nuoruudessaan hän työskenteli mm. teatterissa kuiskaajana, kaupungin virkamiehenä, kirjurina, oikolukijana ja olipa hän Romanian konsulaatissakin töissä Berliinissä. Runoistaan hän ei saanutkuin kerran palkkion v. 1883 Familia lehdessä. Eminescun runouden teemoja olivat luonnon rakkaus, olemassaolon pohdiskelu, yksinäisyys, rakastetun kaipuu, filosofiset mietiskelyt ja historialliset aiheet. Luonto merkitsi lapsesta asti suunnattomasti Eminesculle; maalaispoikien tavoin hän vietti öitään taivasalla nukkuen lehdoissa ja lampien rannoilla. Metsä, puut, järvi, lammet, niityt olivat alkuvoimaa, josta runoilija ammensi myöhemminkin. Mm. valikoiman runot "Tapaaminen", "Miksi metsä kohahtelet" ja Ilta kukkulalla" edustavat tätä tematiikkaa.

Eminescu osasi olla myös satiirinen ja hauska. Hyviä esimerkkejä ovat runot "Suotta ravaat" ja "Kirje II", joka alkuperäiseltä nimeltään on "Satiiri II". "En usko Jehovaan" piirtelee samoja kuvia mutta vieläkin kepeämmässä sävyssä.

Monissa runoissaan Eminescu pohti olemassaolon merkitystä, kaiken katoavaisuutta. Hänen tärkeimpänä runonaan pidetään ehdottomasti "Luceafarul" - "Tähtijumala" runoa, jota hän työsti vuosikausia. Siinä kosmos ikuisine elementteineen on vastakkain katoavan maailman ja sen aistillisuuden kanssa. Runon lähtökohtana on ollut romanialainen satu "Tyttö kultaisessa puutarhassa". Rakenteellisesti runo perustuu vastakkain asetteluun: maa - kosmos, humaanimaailma - astraalimaailma. Tähtijumala on hyvin pitkä runo ja tilan puutteen vuoksi julkaisemme runosta lyhennelmän, mutta runon perusajatusta se ei muuta. Sisältö kuvaa runoilijan omia visioita ainutlaatuisuuden ja nerouden ongelmista ja pettymyksistä maalliseen rakkauteen. Eminescu on kietonut myytteihin ja folkloristiseen teemaan filosofisia pohdintoja kuolemattomuudesta ja onnen mahdollisuudesta.